Olen joissain kirjoituksissani maininnutkin tästä lievästä säästäväisyydestäni....:) Aloin tässä miettiä sitä syvemmin ja kirjotanpa siitä muutaman sanan. Kuuntelin tuossa joidenkin dorkien radiojuontajien kommentointia "downshiftaamisesta" joka on nyt kuulemma sitten niin muotia. Että ei haluta tehdä niin pitkää työpäivää ja nautitaan pienistä asioista ja halaillaan puita ja mitä kaikkee ne siellä selittikään. Jari Sarasvuo (yök yök yök) puhui jossain tästä samasta asiasta, että työn teon vähentäminen ja perheelle omistautuminen on itsekkyyttä joka ei palvele talouskasvua ja voi kun hän itsekin tekee niiiiiin pitkää päivää vaikkei tarvis.

En tiedä mitä kaikkea oikeasti on downshifting ja olenko sellaisen harrastaja, mutta elämästä nautiskelijaksi voisin itseäni sanoa. Ja yritän kaikissa asioissa toimia niin että nautiskelu on mahdollista...:) Siitä asti kun ekaa kertaa menin vuonna 2007 oman alan hommiin ni pyrin siihen että tonni kuussa jää säästöön ihan vaan tulevia mahdollisia äitiyslomia varten. Että voi sitten keskittyä vaikkapa ihailemaan rannan kiviä tai auringonlaskuja lastensa kanssa ne muutaman hassun vuoden kun ne on ihan pieniä.

Ihminen tulee uskomattoman_vähällä_kuluttamisella toimeen jos vaan haluaa!! (Vaikka en tiedä kuinka kauan, kun kaikki sähkön ja ruuan ja bensan hinnat nousee ihan v*tusti, mutta toistaseks oon tullu...!!) Tiedän kyllä sen, että luultavasti talous ja yritykset romahtaisivat hetkessä, jos kaikki eläisivät niin kuin minä ja ostaisivat vaan sen välttämättömän pakollisen. Eli ihan hyvä ettei kaikki tee niin ja useimmat nauttivat shoppailusta ja ostavat välillä turhuuksiakin :P Kyllä mäkin ehkä kerran tai kaks vuodessa ostan itselleni jotain ihanaa luksusta jota todella haluan. Ja kun sitä tekee harvoin niin se tuntuukin joltain. Ja muutamaan unelmamatkaan on elämän varrella tullut törsättyä joo... Ja ne oli joka sentin arvoisia kokemuksia joita en vaihtaisi mihinkään. Mutta mää en vaan ymmärrä miks mun pitäis ostaa kaappi täyteen vaatteita kun vähemmälläkin pärjää. Ja mieluummin annan lapsilleni aikaa kuin raadan töissä ja sillä rahalla ostan sitten niille kasan tavaroita kun on huono omatunto kun on aina töissä.

Yleensäkin ajattelen kaikesta ostamisesta niin, että onko joku vaate tai tavara nyt sen arvonen, että jos saisin sen suoraan palkaksi niin viitsisin tehdä sen eteen tarvittavan tuntimäärän töitä. Jos näen jotkut hienot 170 euroo maksavat kengät, niin luultavasti jätän ne ostamatta, koska ajattelen että mieluummin kiertelen kaksi päivää metsiä lapseni kanssa kuin menen kahdeksi päiväksi töihin että saan ne kenkiin tarvittavat eurot. Tässä on kyllä hyvänä kannustimena sekin mun ominaisuus mistä joskus aiemmin kirjoitin, että kun ei kiinnosta muoti tai vaatteet tai sisustaminen tai oikein mikään shoppailun kohde niin vielä vähemmän huvittaa syytää niihin rahaa :D

Minusta on ihana elää "askeettisesti" ilman jatkuvaa turhanpäiväisten härpäkkäiden tai ylimääräisten vaatteiden ostopakkoa. Mainosten myötä ihmisille myydään jatkuvaa tyytymättömyyttä. Aina pitäisi olla enemmän ja enemmän uutta ja hienoa tavaraa, että voi tuntea olevansa tyytyväinen. Materialismi ja kulutus ja pinnallisuus on hienoa. Ja tämän aatteen myötä on sitten yhä enemmän niitä, jotka ostavat kaikkea turhanpäiväistä roinaa tai tuhlaavat ulkonäköönsä, mutta rahaa ei jää laskujen maksamiseen tai välttämättömien asioiden hankintaan.