Se tunne, kun astuu kotiovesta tähtikirkkaaseen yöhön ja kävelee rantasaunalle. Järven tyyneen veteen heijastuu uskomattoman kaunis kuunsilta, jota pitkin tekisi melkeinpä mieli lähteä kävelemään ja katsoa pääsisikö siitä vaikka johonkin taikamaailmaan ♥

Se tunne, kun syksyisenä aamuna kävelee tiheän sumun keskellä metsän poikki rannan kivelle istumaan termospullon ja kaakaon kanssa ja katselemaan viereisen saaren ääriviivoja, jotka juuri sumun keskeltä erottuvat. Ohi lipuu ääntäkään päästämättä vene, joka katoaa sumuun yhtä nopeasti kuin sieltä ilmestyikin ♥

Se tunne, kun aurinkoisena kesäaamuna istuu aamukahvi kädessä pihapöydän ääreen. Ruohikko on vielä kasteinen, järvi liplattaa kauniin sinisenä, rannassa joutsenet uivat ja pellon laidassa kurjet huutavat mahtavalla äänellään ♥

Se tunne, kun puoli tuntia katselee liikkumatta olohuoneen ikkunasta näkyvää luonnonnäytelmää, jossa kettu kiertää pihassa ja hypähtelee pellossa vilistäviä hiiriä metsästäen ♥

Se tunne, kun kirpeänä pakkasiltana vie koiria ulos. Tähdet loistavat suurina ja kirkkaina, kun katulamppuja tai muuta sähkövalosaastetta ei ole lähelläkään. Puhtaat hanget kohoavat pihan laidalla ja MISTÄÄN ei kuulu ääntäkään ♥

Tätä viimeistä ei voi kokea kotona.. Mutta SE TUNNE, kun raskaan vaelluspäivän päätteeksi istuu Lapin erämaassa korkean tunturin laella katselemassa keskiyön aurinkoa, ja sinertävät tuntureiden huiput kohoavat joka suunnassa silmänkantamattomiin ♥

LUONTO ♥♥♥