Alkaa taas luojan kiitos olla ilta, ja koko päivän kestänyt jäätävä raskauspahoinvointi ja oksentelu on lievittymässä pariksi tunniksi vähän siedettävämmäksi kuvotukseksi. Jatkuakseen taas luultavasti aamulla entistä pahempana. Reilu viikko tässä on nyt menty tällaisessa kestokrapulan tuntuisessa tilassa että hyi olkoon.. Esikoista odottaessa oli myös kuvotusta, muttei näin karmeaa.

Pahoinvoinnin anatomiaa sen paremmin tuntematta en ole voinut olla päätymättä lopputulokseen, että kaikkien erilaisten pahoinvointien taustalla on pakko olla jotain yhteistä. Koska oli aiheuttaja mikä tahansa niin aina juuri minä saan kärsiä enemmän kuin useimmat muut..:S Netistä olen lukenut joillain muillakin raskaana olevilla olevan tällaista hirvitysoloa ja jatkuvaa oksentelua, mutta tuttavapiirissä ei kellään ole ollut näin pahaa. Samoin on krapuloiden kohdalla. Jos juon kolme siideriä niin olen seuraavan päivän kipeä. Jos juon vähän reilummin, saman verran kuin naispuoliset ystäväni illan aikana, niin oksennan, päätä särkee ja väsyttää jopa kaksi päivää mutta ystävät selviävät pienellä heikotuksella joka kestää korkeintaan seuraavan aamupäivän. Joskus on tehnyt mieli alkaa kiljua, kun ties monennenko kerran joku ihmettelee silmät pyöreenä että "miten sulla nyt noin paha olo voi olla". Juu en tiedä, on vaan!! Aina.

Matkapahoinvointia mulla on ollut lapsesta asti, ja vaikka se iän myötä on vähän helpottanut niin edelleenkin on tuskaa istua pidempää matkaa autossa ainakaan takapenkillä kun oksetus hiipii... Kilimanjarolle kiivetessä sain yllättäen porukasta pahimman vuoristotaudin (oireina pahoinvointi ja oksentelu...). Jos en saa nukuttua tarpeeksi tai syötyä hyvin niin saan keskivertoa selvästi helpommin kuvottavan, huonon olon. Ja niin edelleen.

En tiedä onko tällä kaikella yhteyttä vielä siihen, että muutenkin reagoin kropallani hirmu voimakkaasti asioihin. Jos innostun jostain kunnolla (mitä tapahtuu usein, ks. edellinen kirjoitus...) niin ei mene montaa minuuttia kun joudun juoksemaan vessaan. Pienikin jännitys saa mahan kiertämään tai tulemaan vielä kipeämmäksi. 18-vuotiaana kun lähdettiin viettämään iltaa, olin aina niin täpinöissäni, että koko ilta meinasi mennä pilalle mahakivun takia. Stressi nostattaa päänsäryn erittäin herkästi. Jonkun asian vähänkään kovempi murehtiminen saa aikaan eräänlaisen fyysisen ahdistuksen, eli nukkumaan mennessä on turha kuvitella saavansa unta, kun tuntuu niin kuin pesällinen muurahaisia kävelisi kropassa. Unelmamatkalle lähtiessä matkakuume nousi tietysti lähtöä edeltävänä päivänä ihan oikeasti, melkein 39 asteeseen ja laski sitten pian. Jos jostain rokotuksesta on mahdollista saada sivuoireita niin minähän saan ne. Ja tätäkin listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään.

Ja lopuksi sitten mun epätieteelliseen johtopäätökseen, eli jos on luonteeltaan herkkä kuten minä, niin silloin kroppakin mielen ohella reagoi keskivertoa herkemmin kaikenlaisiin asioihin??! Pakko sen on mennä niin. Viitteitä tällaiseen huomattiin jossain tutkimuksessa, jossa todettiin, että tietynlaiset lapset jättivät muita todennäköisemmin menemättä mukaan koulukiusaamiseen. Nämä lapset olivat luonteeltaan herkkiä, intuitiivisia ja empaattisia. Sen lisäksi näillä lapsilla oli allergioita selvästi enemmän kuin muilla luokkalaisilla. Pääteltiin, että jonkinlainen yleinen herkkyys oli kaiken taustalla, ja se näkyy sekä mielessä että kehossa.

Viihdyn erittäin hyvin itsenäni ja tykkään olla se kuka olen... Luultavasti en ainakaan yhtään onnellisempi olisi, jos suuntautuisin enemmän ulkoisiin ja pinnallisiin asioihin ja tällainen herkempi, ajatukset täyttävä puoli vähenisi. Jos tämän luonteen hintana on jäätävät pahoinvoinnit niin kai sitten mielelläni maksan sen hinnan.. Raskaus ei onneksi kestä ikuisesti. Alkoholia taas ei tarvitse juoda nyt eikä myöhemmin kun se vaihe elämässä taisi olla ja mennä. Ja täytyy vaan yrittää pitää huolta että syö ja nukkuu hyvin ja autoillessa voi vaikka olla itse se kuski niin ei ala kuvottaa... Stressiä osaa vuosi vuodelta välttää paremmin, kun on huomannut kuinka paljon siihen voi omalla suunnitelulla ja asenteella vaikuttaa. Juu ja sinne Kilimanjarolle tuskin tulee toistamiseen lähdettyä :P