En yhtään tiedä mistä kirjoittaisin, mutta tekee nyt kovasti mieli jostain kirjottaa kun on pari tuntia omaa aikaa.

Huomenna alkaa lokakuu... Kylmää, pimeää, sadetta, lunta ja pakkasta tiedossa seuraaviksi puoleksi vuodeksi siis. Olen täällä kovasti miettinyt, että miksi loppusyksyn ja talven tuleminen nyt vähän ahdistaa, vaikka muuta koitan itselleni uskotella. Yleensä niistäkin vuodenajoista olen kyllä pitänyt. Mutta syy on kai niinkin yksinkertainen kuin lapset. 1- ja 3-vuotiaiden kanssa ei voi viettää pimeää vuodenaikaa niin kuin olen aiemmin sen tykännyt viettää. Musta on ollut ihanaa käpertyä teekupin, kirjan ja viltin kanssa sohvalle hämärään takkahuoneeseen. Tai käydä pitkillä kävelyillä kuun valaisemassa metsässä, oli pakkasta sitten 10 tai 25 astetta.

031-normal.jpg

Tätä nykyä jo se, että saa persauksensa laskettua minuutiksi sohvalle ilman että joku haluaa jotain, on ihme. Ja kahden näin pienen lapsen kanssa viitsii ehkä juuri ja juuri lähteä pimeään pakkasiltaan silloin kun mies tulee mukaan eikä ole töissä, mutta lumiseen metsään ei silti pääse, paitsi jos laittaa molemmat kantorinkkaan ja sillon niillä on taas heti kylmä. Mutta jos ollaan koko ilta sisällä, niin myös silloin kaikilta hajoaa pää. Toki vanhemman muksun voisi laittaa katsomaan Muumi-maratonia. Mutta kun ei sekään ole aina hyvä. Jne. Jne.

Kesällä ei ollut väliä onko mies kotona vai ei, kaikki aika kului joka tapauksessa ulkona pihassa tai metsässä. Välillä sisälle syömään, ja samoissa vaatteissa takaisin ulos ilman sitä itsellekin tuskanhien pintaan tuottavaa pukemis- ja riisumisrumbaa. Nyt ei oikein kerrasto-, haalari- ja lapaskauden alku innosta, kun molemmilla muksuilla on vaihe, että joka ikisen vaatekappaleen päälle pukemisesta saa taistella. Saati siitä, että ne lapaset sun muut pysyy päällä kun ne kerran on saatu laitettua.

Ja joo, ihanaa että on lapsia, en mää niitä mihkään vaihtais. Tarkoituksena oli vain miettiä syitä siihen, että luultavasti tänä ja vielä ensi vuonnakin kuulun siihen valtaosaan suomalaisista, jotka valittavat pimeydestä ja kylmyydestä ja toivovat että kevät jo tulisi. Kun en nyt oikein saa tehtyä sitä, minkä avulla yleensä olen syksystä ja talvesta täysillä nauttinut.