En ole mitenkään erityisen innostunut Suomen hallituksessa tällä hetkellä istuvasta puoluekuusikosta. En silti viitsi tänne kaikkia poliittisia mielipiteitäni ruveta kirjottamaan, mutta aluepolitiikasta muutama sana. Tuo liikenneministerin selittely siitä, kuinka taas 30 Trafin työpaikkaa livahti Lapin sijasta Espanjan Aurinkorannikolle tuntui onnettomalta. "Kun ei nyt oltu ihan hereillä". Pieni moka ehkä kyseisten ihmisten mielestä, mutta iso menetys Sodankylälle ja muutenkin tyhjentyvälle pohjoiselle! Työpaikkoja kun sieltä lähtee muutenkin. 

Lapin rajavartiostosta uhkaa kadota sata työpaikkaa lähivuosina. Jos paikallislehti Inarilaista lainaan, niin rajamiehet ja poliisit alkavat pohjoisessa kohta olla yhtä eksoottinen näky kuin kirahvi. Niin, ja ketähän muuten kilometrikorvausten leikkaukset kaikkein eniten Suomessa koskettavat? Ei ainakaan etelän city-ihmisiä, vaan varmaan juuri noita pitkien välimatkojen Lapissa asuvia. Lisäksi petopolitiikka tekee poromiehistä hyvin kädettömiä puolustamaan porojaan laillisin keinoin. Vain ja ainoastaan petojen vuoksi lappilaisen kulttuurin syvimpään ytimeen kuuluvasta poronhoidosta on arvioitu tulevan jopa uhanalainen elinkeino. Petokorvauksia ei makseta ajallaan. Ammattimainen kullankaivuu (joka ainakin minun mielestäni on olennainen osa Lemmenjoen historiaa siitä huolimatta, että kansallispuiston maisemassa nyt on muutama kaivinkone) on ajettu ahtaalle ympäristöseikkojen vuoksi. Uusi kaivoslaki ajoi jopa lapiokaivajat Lemmenjoella seinää vasten (ja samaan aikaan Talvivaara saattoi jatkaa toimintaansa yhdeksästäkymmenestä huomautuksesta huolimatta, kaivoksien ympäristövaikutuksista eivät kullankaivajia sormella osoittelevat tahot virka mitään, vaikka Suomi kansakuntana tai paikalliset kunnat hyötyvät moniin muihin maihin verratuna kaivostoiminnasta erittäin vähän).