Kolmekymppiä tuli sitten täyteen. Olo tuntuu ihan samalta kuin 29-vuotiaanakin, eikä ole tunnetta, että tästä pitäisi joku kriisi kehittää. Mulla on elämässäni se kaikki ja vähän enemmänkin, mitä toivoin tähän ikään mennessä saavani ♥ Oma koti luonnon rauhassa, ihana perhe, terveyttä, mukava osa-aikatyö ja sekä takana että edessä on matkustelua maailman eksoottisissa kolkissa. Mitäköhän mahtavaa sitä seuraavaksi elämäänsä keksisi haalia :)

Juuri tällä viikolla töissä oma työnkuva tuntui todella kiinnostavalta, ja sitä hommaa oli oikein kiva tehdä. Siinä hetkessä jotenkin tiivistyi se, kuinka tärkeää on, että tykkää työstään. Muistan nekin ajat joskus nuorempana, kun tuntui niinkuin liisterissä olisi astellut, kun käveli kohti työpaikan ovea ja vain odotti että kello vierähtäisi neljään ja pääsisi pois.

Nykyiseen tilanteeseen vaikuttaa ehkä sekin, että pahimmat nuoruuden ja uran alkuvaiheen epävarmuudet on takana. Uskaltaa olla enemmän oma itsensä. Että kyllä kolmekymppisenä on kivaa, vaikka sitä teininä kuvittelikin oikean elämän olevan jo siinä vaiheessa ohi. Musta on oikeestaan aina ja kaikissa vaiheissa tuntunut, että juuri nyt sitä elää elämänsä parasta vaihetta.

Tällanen positiivisuushehkutus tänään ;)