Kilroyn yks mainos oli kyllä niin osuva. "Matkustaminen on ainoa asia josta maksat mutta joka tekee sinut rikkaammaksi". So true :) No ehkä ton mun kohdalla voi laajentaa vielä niin, että muutkin aineettomat elämykset kuuluu samaan kategoriaan.. Mun rakkaat kaverit mut niin hyvin tunteekin, että synttärilahjaa ostaessaan oli tuuminu, että taitais Ikean lahjakortit tai vastaavat mennä hukkaan, vaikka ne sellasia normaalilahjoja ehkä kolmekymppiselle on. Mutta kyllä sitä vaan laskuvarjohypyn muistaa vielä vanhempanakin paremmin kuin sen mitä sisustushärpäkkeitä missäkin vaiheessa on omistanut :D

Tällä hetkellä KAIKKI ylimääränen raha mikä lainojen ja pakollisten menojen jälkeen jää, niin menee mulla matkailuun.. Mutta sittenpä menee :) Samassa Kilroyn mainoksessa seuraava lause oli jotain että "ainoa mitä myöhemmin kadut on se mitä ET ole tehnyt". Toki sitä voisi nyt säästellä ja tehdä sitten jotain suuremman budjetin elämysmatkoja kun lapset on isoja ja niitäkin uskaltais eri lailla viedä eksoottisempiinkin kolkkiin, mutta kun oikeesti ikinä ei tiedä miten elämä tulee menemään ja mitä tapahtumaan, niin taidan nyt kuitenkin elää täysillä tässä hetkessä :)

Pitäs ruveta työeväitä vääntämään, mutta tuli kauhee tarve ensin hetki kirjottaa, kun sain yllätyksellisen luksushetken YKSINOLOA♥ kun porukat kävi pihassa ja lapset lähtikin hetkeks niille :O Harvinaista herkkua :) Käytiinhän me kyllä viikonloppuna miehen kanssa elokuvissakin ekaa kertaa pariin vuoteen ja muksut oli pari tuntia mummulassa. Tuli ihan sellanen tunne siirtymisestä kymmenen vuoden takaiseen aikaan, kun kahdestaan Makuunissa tehtiin jättikarkkipussit ja sitten mentiin leffaan.. Vaikka noi aika harvoin on mummuilla tai muillakaan hoidossa, ni kyllä se silti aikanaan oli ainoo oikee ratkasu ettei mihinkään pohjoseen yksin muutettu.. Paljon auttaa jo tieto siitä, että tukiverkot on tarvittaessa lähellä, vaikka periaatteessa kynnys apujen pyytelyyn korkea onkin.

Yks hyvä ja meillä erittäin paljon käytössä oleva keino ottaa vähän rennommin ja saada rauhallisempi ympäristö on sekin, että oman perheen kesken jakaannutaan eli mä otan toisen muksun ja mies toisen ja ollaan omissa menoissamme. Kyllä yhden lapsen kanssa puuhastelu on välillä ihanaa, kun saa keskittyä siihen mitä tekee sen kanssa :) Eikä niin, että kun luet toiselle satua ni toinen roikkuu ja huutaa niskassa. Tai teet toisen kanssa palapeliä ni toinen huutelee koko ajan omiin juttuihinsa apua toisesta huoneesta. Ja kyllähän ne sitten taas on ilosina leikkimässä yhdessä, kun ovat saaneet viettää "laatuaikaa" vanhemman kanssa kahden. Jonkun mielestä se varmaan taas on ihan outoo, että me ei vapaa-ajalla kauheesti rampata yksin omissa jutuissamme niin että toinen jäis sitten aina molempien lasten kanssa kotiin, vaan melkein mihin tahansa mennään ni on aina toinen lapsi mukana.. sanotaan vaikka näin, että molemmat varmaan nauttis siitä yksin menemisestä, mutta kumpikaan ei ole mitenkään innostunut jäämään sitten jatkuvasti lasten kanssa kotiin yksin sen lisäksi, mitä toisen töissä ollessa tulee oltavaksi. On me joskus mietitty, että miten ollaan näin tukka pystyssä välillä muksujen kanssa, vaikka niitä on "vaan" kaksi. Mutta ei olla onneks ainoita, monilla kahden lapsen vanhemmilla tuntuu ympärillä olevan samat mietteet...:) Hm.. useimmissa asioissa mulle on nykyään yks ja hailee mitä ihmiset ajattelee, mutta näissä lapsi- ja kasvatusasioissa tulee liikaa mietittyä sitä, mitä tietää joidenkin selän takana taivastelevan...

Voi argh, tyttö näyttää kyllä olevan niin muhun tullut ton uppoutumisen ja keskittymisen kanssa. Välillä se oikein tuskastuu ja karjasee että "ole hiljaa, mää en pysty keskittymään!!!!" kun kovaääninen veli häslää ympärillä vaikka palapeliä tai kirjaa katsellessa. Ainakin musta näyttää, että toi sen taipumus uppoutua pitkiksi ajoiksi asioihin joista se tykkää on samanlaista kuin mullakin, ja ympäristön häly ja melu sitä myös todella helposti ärsyttää...:P Mikäs siinä, uppoutuminen on ihana kyky, ja tuntuu ainakin musta monesti palkitsevammalta kun sellanen lyhytjänteinen asiasta toiseen singahtelu, mutta tosta häiriöherkkyydestä oon kyllä ite välillä kärsiny....

No ni, jos sit niitä työeväitä...:)