Me ei ukon kanssa olla kumpikaan mitään varsinaisia jarrujalkoja liikenteessä. Mua varsinkin ärsyttää välillä liikaakin edessä nysväävät pientäkin alinopeutta ajavat hidastelijat. Vaikka ei olisi kiire mihinkään, niin se köröttely vaan jostain syystä tuntuu tuskastuttavalta.

Siksi tuntui hassulta, kun tänään yllätin itseni tilanteesta, että olin todennäköisesti kilometrikaupalla ajellut selkeää alinopeutta. Ja hyvä kun huomasin saavani kiinni jonkun vielä hitaamman, saati että olisin hänestä mitenkään häiriintynyt. Syy tähän hyvin erikoiseen tapaukseen taisi löytyä cd-asemasta, olin tuonut sinne Honolulusta ostamani Hawaiian sunset music -levyn, joka sisältää todella rauhoittavaa havaijilaista, ihania reissumuistoja mieleen tuovaa ukulelemusiikkia. Samantapaista musiikkia kuunneltiin aina vuokra-autossamme, kun Havaijilla asustellessa ajeltiin ympäri Big Islandia. Jo tuolla Havaijilla huomattiin sama ilmiö, monesti tajuttiin olevamme tientukkona ja ajavamme paljon hitaampaa kuin rajoitusten mukaan olisi saanut, mitä kotimaisemissa yksinkertaisesti ei tapahdu. Yhden aiemman jakson myös muistan, jolloin huomasin jatkuvasti hidastelevani auton ratissa: ihana kesä 2008, jolloin olin töissä Pohjois-Lapissa ja asuin mökissä Inarijärven rannalla.

Manneramerikkalaisten mukaan Havaijilla on muusta maasta poikkeava elämänrytmi: rauhallisempi, kiireettömämpi, stressittömämpi. Aivan samaa sanotaan Suomen Lapista, ja vuosikausien Inarin/Utsjoen kokemuksilla tämän väitteen kyllä osittain allekirjoitan. Katselinkin joskus Inarissa osuvaa postikorttia, jossa luki "Terveisiä kiireen rajan takaa". Ja kai sekin oli joskus tutkittu, että Helsingissä kävellään nopeammin kadulla kuin muualla Suomessa, ja maalaisetkin siellä helposti menee tähän rytmiin mukaan.

Tuntui sekä erikoiselta että mukavalta, kun sitä tänään huomasi siirtyneensä Havaijin rytmiin ja rentouteen sen musiikin myötä. Koska en mä mitenkään varsinaisesti nauti siitä, että normaalisti stressaan ja kiihdyn liikenteessä. Aloin kuitenkin vähän ihmetellä, että paljonko mun liikennekäyttäytyminen mahtaa kaikkiaan kuvastaa sitä, kuinka stressaantunut olen muussa elämässä. Mielestäni en mitenkään erityisen kuormittunut ole tätä nykyäkään, mutta varmaan olen kuitenkin ollut keskimäärin selvästi rentoutuneemmassa tilassa Havaijilla ollessa ja tuon Inarin kesän aikana kuin tässä nykyarjessa. Ja ehkä mun vähän erikoisella luonteella pystyy vielä normaaliakin enemmän rentoutumaan tuollaisissa ympäristöissä, joissa kiire ja suorituskeskeisyys eivät ole samaa tasoa kuin länsimaissa yleisesti. 

Voi mitä oivalluksia :)