Kohta on vuosi kulunut siitä, kun alotin treenaamisen. Talvi alkaa olla jo loppusuoralla, ja edelleen siis säännöllisesti olen saanut liikuttua noin viisi kertaa viikossa. Niinkun joskus täällä kirjotinkin, niin aina aiemmin talven pimeys, kylmyys ja liukkaus on ollut se, mikä viimeistään marraskuussa on saanut keväästä tai kesästä asti jatkuneen liikuntainnon lopahtamaan. Mutta ei tällä kertaa :) Juokseminen on jäänyt nyt talvella vähemmälle, mutta tilalle on tullut mm. uimahalli, luistelu ja - omg - hiihto.

Jotenkin tuntuu, että näin pitkässä ajassa on ehtinyt jo aivoissakin tapahtua muutos?! Kuva itsestä on muuttunut sellaiseksi, että mä olen liikunnallinen ja liikunta on iso osa mun normaalielämää, enkä oikein osaa kuvitella tilannetta, että vain kuukaudesta toiseen makoilisin sohvalla ja oisin sellanen veltto ja väsähtänyt, mikä olo usein on aiempina talvina ollut. Aiemmin, vaikka olisin hyvin jo kuukausiakin liikkunut, on ehkä aivoissa kuitenkin vielä ollut vallalla ajatus, että "oikeasti olen laiska liikkumaan mutta nyt olen laihdutuskuurilla tai mulla on treenikausi". Ja koska kyseessä on ollut kuurit ja kaudet niin ne on aina ollut vähän veitsen terällä, eli esim. pari peräkkäistä flunssaa tai pidempi mässäilyjakso on helposti johtanut siihen, että "ei viitsi enää edes yrittää". Mutta nyt tää jotenkin jo tuntuu elämäntavalta josta ei halua luopua, ei kuurilta, jonka loppumista jossain alitajunnassa melkein odottaa, että pääsee taas mässäilemään ja laiskottelemaan. Ruuan suhteenkin oon viisastunut niin, että tällä kertaa olen alusta asti antanut itseni syödä ihan mitä huvittaa. Aiempina kertoina liikunnan aloittamiseen on aina liittynyt myös herkkujen syönnin ja tavallisenkin ruuan määrän vähentäminen. Ja tietäähän sen ettei sellanen ylitiukka ruokavalio voi tällaisella herkkuperseellä kestää, vaan jossain vaiheessa tiedossa on megaluokan repsahdus :P

En oikein edes muista, millä motiivilla vuosi sitten jälleen kerran aloitin kuntoilun. Mutta ainakaan enää laihdutus ei mulle ole syy kuntoilla, vaan liikunnasta tuleva hyvä, jaksava olo, niin kliseeltä kuin se kuulostaakin :P Aiemmin en ole näin jaksavaa oloa liikkumisesta saanutkaan??? Liittyykö juuri tuohon, että ei ole sitten tullut syötyä tarpeeksi, en tiedä. Mutta tällainen koko päivän kestävä energinen olo on mulle jotain aivan ihmeellistä! Voi olla että mikään tikkulaihuus ei mun ruumiinrakenteella edes olisi saavutettavissa oleva asia, joten voisi olla ylipäänsäkin turhaa haaveilla olevansa kuikelo. Enkä siis halua näyttää miltään ukrainalaiselta kuulantyöntäjältäkään, mutta uskomattoman hauskaa on kyllä ihailla peilistä lihaksia, jotka ensimmäistä kertaa elämässä alkaa jo mukavasti näkyä :)