Ei oo taas tullu mitään tänne kirjoteltua. Vapaa-aika on kulunut viime kuukausina aika lailla lukemiseen. Kolmas viime vuosien introvertti-kirja tuli luettua läpi, ruotsalaisen Linus Jonkmanin "Introvertit -työpaikan hiljainen vallankumous". Se oli aika lailla saman sisältöinen kuin kaksi aiempaa samasta aiheesta kirjoitettua, joista kirjoitin tänne pidemmän tekstin pari vuotta sitten. Eli yhtä hyvä ja samalla lailla aivan täysin mun pään sisältöä kuvaava kuin ne edellisetkin. Tykkäsin vertauksesta, että me introvertit ei tarvita jatkuvaa viihdykettä ympärillemme, kun oman pään sisältä jo löytyy huvipuisto :)
Muuten oon tässä lueskellut toistakymmentä kirjaa Suomen sodista, Mannerheim-ristin ritareista ja Karjalan evakoiden kokemuksista heidän itse kertominaan. Mulla siis nyt pikkusen laajeni tuo taannoinen innostus, joka tuli viitisen vuotta sitten sukupuuta tehdessä, kun parin sukupolven takaa löytyy sekä evakoita että sotaveteraaneja, joiden taustat rupesi kiinnostamaan enemmänkin puuta askarrellessa. Viime syksynä oli hetken aikaa sellanen tunne, että "onpas tylsää, ei ole mitään suurta innostusta tällä hetkellä". Olikohan seuraava kirjastoreissu, kun tiskille oli joku juuri palauttanut teoksen viimeisestä elossa olevasta marskin ritarista Tuomas Gerdtistä. Mietin siinä, että kokeilenpa lukea tuon jos kiinnostaisi. Koska Linnan juhlia seuratessa nimenomaan tuollaiset miehet + taustalla soiva jääkärimarssi on lapsesta asti nostaneet kylmät väreet, kunnioitus on vähän toista luokkaa kuin vaikka kansanedustajia tai muita, kutsunsa sinänsä ansainneita julkkiksia kohtaan. Ja SIITÄ se innostus sitten taas vähän lähti ;) (Tästäkin muuten tuntuu, että jotkut piirit vielä nykyäänkin yhdistää veteraanien ihailun sodan ihannointiin... voihan äly ja väläys taas!! Vaikka eipä tämä tietysti ole mitään verrattuna niihin aikoihin,kun esim sodassa korkeimman mahdollisen urheusmitalin saaneet ei juuri halunneet antaa ristin takin alta näkyä kun vuotuiseen kokoukseensa kulkivat)
Tällä hetkellä ei jaksa lukea mitään, on sen verran kuumetta ja tuntuu ettei ajatus oikein luista.. Jännä tunne, kun ei JAKSA AJATELLA!! :O Eilisen makasin lähinnä sängyssä, uni ei tullut, mutta mitään ei jaksanut tehdä tai edes ajatella, oli täysin voimaton olo. Eipä se silti tylsää ollut, oli ihanan rentouttavaa vaan olla ja tuijotella kattoon... Jotenkin muuttunut viime vuosina flunssat. Ja krapulat..?! Synttäreitäni juhlittiin helmikuussa, ja seuraavana päivänä ei ollut mitään sellaista päänsärkyä tai oksentelua kuin ennen vanhaan, vaan lähinnä POHJATON voimattomuus. Sitä edellisen kerran olin lokakuussa viihteellä, ja sama juttu.. Noh, ehkäpä mieluummin täysi voimattomuus kuin pahemmat darran tai flunssan oireet.
Kommentit