Pitkään tuntunut, että tekis mieli kirjotella jotain, ei aavistustakaan mitä, mutta kokeilenpa syntyykö jotain kun nyt hetken saa olla omassa ylhäisessä yksinäisyydessään ♥ Tai oishan sitä paljonkin asioita mielessä pyörimässä, jotka tekis mieli kirjottaa sieltä ulos, mutta kun ei ihan kaikkea viitsi tännekään laittaa... :P Eli jos vähän sensuroitua ajatuksen lentoa:

Jokunen viikko sitten käytiin miehen kanssa taas karhusafarilla. Kolme vuotta sitten kävin sellaisella ensimmäistä kertaa, ja siitä asti ollut tunne, että voi kun pääsis taas. Nyt sitten tuli lähdettyä. Aamulla varhain auton nokka kohti Suomussalmea ja iltapäivällä eväiden kanssa koppiin. On se vaan mun juttu, istua hiljaa paikoillaan keskellä villiä luontoa, nautiskella kahvia ja sämpylää ja odotella, että mitä eläimiä sieltä metsästä ehkä ilmestyy. Ja ajoittaisesta pelon tunteesta kiksejä saavana, yksi noiden safareiden hauskimpia hetkiä on se, kun keskellä yötä lähdetään kävellen pois sieltä kopista, jonka tarkkailurei'istä ensin on katseltu karhuja. Puolisen kilometriä taivalletaan hiljaa siellä öisessä korvessa, jossa hetkeä aiemmin nähtiin neljä eri karhua. Opas toki mukana... Tällä kertaa oltiinkin paikan ainoat asiakkaat, ni senkin puolesta mukavan rauhallinen kokemus... Yksi karhuista oli valtavan kokoinen, oikee kuningas.. Se on vaan niin vaikeasti kuvailtava tunne, kun tuollainen jättiläinen hiljaa astelee metsästä.

Eipä tuollainen tietenkään kaikille mikään elämää suurempi elämys olisi. Paikan pitäjä joskus sanoikin, että useimmat asiakkaat toki ovat niitä aitoja luontoihmisiä, joille moinen kopissa kökötys sopii, mutta joskus karhusafareita sitten ostetaan myös lahjaksi sellasille henkeen ja vereen city-ihmisille, jotka eivät kokemuksesta oikein mitään saa. Paitsi ehkä ajavat arat karhut päiväkausiksi pois hajusteillaan, haisevasisältöisillä taskumateillaan ja kovaäänisellä kalkatuksellaan.

En viitsinyt kysyä, että onko venäläisiä asiakkaita käynyt... :D Aikanaan Afrikan safarilla kuljettaja manasi kovaan ääneen venäläisiä, joille on hyvinkin tyypillistä, että väkisin yritetään painostaa kuskia kaasuttamaan tieltä sinne savannitasangolle eläinlaumojen sekaan, että eläimet nähtäisiin vielä lähempää (mikä on kiellettyä ajoluvan menettämisen uhalla), koska he voivat omasta mielestään vaatia mitä vaan, kun ovat kerran matkastaan maksaneet. Tai että "ne eläimet on saatava paikalle nyt!!", vaikka safareilla täysin villin luonnon ehdoilla mennään, ne kun eivät ole mitään eläintarhoja.. Venäläisten käytöstä maailmalla ja jumalattoman ylimielistä suhtautumista kanssaihmisiin on muutama muukin taksikuski/hotellityöntekijä/opas joskus meille ihmetellen kritisoinut, ikään kuin jonkunlaista ymmärrystä hakien meiltä naapurimaalaisilta. Ja muistan kyllä itsekin, että kun pakettimatkaporukalla saavuttiin joskus Phuketin kentälle, ja perässä kaarsi pari venäläisen matkanjärjestejän bussia, niin opas välittömästi kehotti pitämään puolensa check in- jonossa, koska venäläiset kuulemma (oppaat etunenässä!) tunkevat jonojen väliin, "koska he voivat tehdä niin". Ja niinhän siinä kävi, että jossain kohtaa jonoamme joku ei pitänyt puoliaan, ja bussilastillinen itänaapureita heti kiilasi etuilemaan. Kaiken huipuksi nämä etuilijat sitten kehtasivat yrittää ajaa muutaman lapsellisen suomalaisperheen pois läheltään, koska eivät olisi jaksaneet kuunnella näiden lasten itkua. Lievää ylimielisyyttä?? Karjalassa käydessä toisaalta monet köyhät paikalliset olivat todella mukavia ja ystävällisiä ja vieraanvaraisia (tuhat kertaa mukavampia kuin paikalliset töykeät asiakaspalvelijat!) että en tiedä onko tämä joku rikkauden efekti ko. maassa.

Suomussalmen reissulla käytiin myös katsomassa Raatteen tietä, jossa juuri sinä viikonloppuna sattui avautumaan paikallista talvisodan historiaa käsittelevä museo. Todella vaikuttava paikka, olisi ehkä ollut muutenkin, mutta erityisesti nyt, kun viimeiset puoli vuotta on tullut Suomen sotiin liittyvää kirjallisuutta ahmittua. 

Ja oi voi, porojakin näkyi muutamia tien vierillä. Eipä tullutkaan taas kuume päästä Inariin, ei... Viimeksi olen "kunnolla" ollut siellä viime vuoden keväällä. Kesällä käytiin kääntymässä, mutta perhesyiden takia parin viikon reissuksi tarkoitettu matka typistyi pariin päivään. Tänä vuonna on loma kokonaan heinäkuussa, joten luulen, että emme lähde sinne pahimpaan itikka-aikaan. Ja elokuulla alkaakin tytöllä eskari (tsiisus!!) joten reissaaminen kaikin puolin on jatkossa rajoitetumpaa kuin tähän asti, jolloin vain omat, suht helposti järjesteltävissä olevat työajat on menoja säädelleet.

Vieläkin olis voinut kirjoittaa vaikka mitä, mutta oma hetki jo loppuikin ja alkoi taas perushässäkkä ympärillä, muu perhe palasi kotiin ;)