En oikein tiedä pitäiskö kirjoittaa mitään, kun lähinnä ankeempia tunnelmia ja ajatuksia ollut viime viikkoina. Mutta kirjotanpa silti.

En ensinnäkään ymmärrä, että millä helevetin lomapäivillä pitäisi jatkossa saada lasten pitkät lomat hoidettua jotenkin sujuvasti. Tähän asti on ollut ja kesänkin ajan vielä on esikoisella päiväkotioikeus eskarin loma-aikoina, mutta ensi syksystä alkaen en tajua mihin sen ekaluokkalaisen tunkee... Jos on syysloma, 2½ viikon joululoma, hiihtoloma, ja 9-10 viikon kesäloma, niin siinä ei pyhällä hengelläkään riitä tällaisten tavallisten työläisten lomapäivät kattamaan kaikkea. Kun kaikki vanhemmat ei hitto soikoon ole jotain opettajia, jolla olis itselläänkin kolmasosa vuodesta vapaata. Ja on monia syitä, miksei esim. isovanhempia voi/viitsi ruveta asialla täystyöllistämään. Olen toki tiennyt ja tiedostanut, että tällainen ongelma koskee suurta osaa lapsiperheistä, mutta tähän asti asia on tuntunut kovin kaukaiselta. 

Toinen juttu. Alkoholismi. Alko ei ole omalla kohdalla ongelma eikä onneks tuolla ukollakaan, mutta erääseen toiseen liittyen on aivan hemmetin surullista ja turhauttavaa seurata vierestä, kun läheinen tekee hidasta itsemurhaa viinalla. Eikä välttämättä edes mitään kovin hidasta, kun tuntuu että päivä päivältä vauhti kiihtyy ja jarrut puuttuu ja kaikenlainen koheltaminen lisääntyy. Tämäkin on asia, joka erityisesti Suomessa koskettaa hemmetin suurta osaa ihmisistä, kun laskee juoppojen lähipiirinkin mukaan, ja on saanut mut melkoiseksi nipoksi alkoholin saatavuuden ym suhteen. Noh, en onneks edes kuvittele (ja sitä myötä stressaa) että pystyisin itse tekemään asialle jotain, kun suuntaa ei voi muuttaa kukaan muu kuin alkoholisti itse. Ja jos olen ällöpositiivinen, niin ehkäpä se terveytensä ja elämänsä tuhoava ja lähipiirille surua aiheuttava alkoholisti voisi olla omille lapsille riittävän konkreettinen varoittava esimerkki :(

Joskus myös ihmettelen sitä, kuinka veemäisiä sellasetkin ihmiset voi olla, kenen periaatteessa pitäisi jo työnsä puolesta ymmärtää ihmisten erilaisia tapoja olla, reagoida ja tulkita maailmaa. Mutta silti se oma persoona ja toimintatapa on ainoa oikea, ja muunlaisesta voi aukoa toisille päätä tai kaakattaa selän takana.

Joo-o, alkuvuosi on ollut jotenkin tikkunen, mutta kesää ja toivottavasti parempaa päin tässä mennään.

Oon kyllä iloinen, että valoisa ja lämmin vuodenaika on taas edessä. Seinät päälle kaatava sisällä kykkiminen pimeinä talvi-iltoina on takana ja päästään taas lasten kanssa illoiksi pihaan hengailemaan. Ja kohta ehkä jo aamupalojakin syömään ulkopöytään. Kesä tuo aina Lapin kuumeen. Tänä vuonna kevään tulo on tuonut myös kuumeen lähteä jollekin järjestetylle sotahistoria-matkalle rajantakaiseen Karjalaan.

Tiira-nettisivulta olen seurannut kurkien palaamista Suomeen. Näilläkin leveysasteilla niitä jo on, itse en ole vielä nähnyt, jonkin verran ehkä muutto pysähtyi kylmien ilmojen jatkuessa. Mutta eiköhän ihan lähipäivinä ole ekat kurjet tässä meidänkin pelloilla, se on kyllä aina kevään ihanimpia hetkiä kun kuulee ensimmäisen kurjen huudon ♥