Mietin tossa yksi päivä, kun tuntikausia oltiin toisen lapsen kanssa kahdestaan, että mä oisin varmaan paljon parempi äiti jos mulla olis vaan yksi lapsi. Enkä tarkoita tällä, että haluaisin että niitä olisi vaan yksi. Luultavasti biologinen kello tikittäisi nyt ahdistavan kovaa, jos olisi vaan tuo esikoinen. Mutta aika kauan multa kesti tajuta syy, miksi kahden lapsen kanssa ei ole vain kaksi kertaa työläämpää kuin yhden, vaan monta kertaa työläämpää. 

Tietysti tähän vaikuttaa myös mun hsp-luonne. Eli kautta aikojen jatkuva vuorovaikutus on ollut mulle vähän raskasta, ja melkein kaikkein eniten tykkäisin vaan puuhailla yksin omissani ajatuksissani ja sieltä välillä poistua seurustelemaan muiden kanssa kun siltä tuntuu. Äitinä ei ihan onnistu?! Vain yhden lapsen kanssa sitä vuorovaikutusta ja melua yleensäkin on tietysti määrällisesti vähemmän, mikä mun rauhaa ja hiljaisuutta kaipaavalle luonteelle sopii.

Mutta olen huomannut myös sen, että se dynamiikka kumman tahansa lapsen kanssa on aivan erilaista kahdestaan, kuin jos vielä toinenkin lapsi tulee mukaan. Samalla tavalla kuin aikuistenkin kesken: jos on kaksi, ja tulee kolmas (tai neljäs) niin harvoin ne alkuperäiset kaksi enää ihan samalla tavalla ovat vuorovaikutuksessa kuin silloin kun olivat vain kahdestaan. Lasten kanssa, jos toisen käytös vie sillä hetkellä voimia, niin siitä seuraava oma väsymys ja ärtymys heijastuvat myös siihen toiseen lapseen ja hänen kanssaan olemiseen negatiivisesti, mikä taas sekin sitten vie voimia. Eräänlainen kehä siis. Ja tietysti kahden kanssa siinä on heti ne sisarusten väliset jatkuvat kähinät, kilpailut ja nahistelut aikuisen silmissä aivan uskomattoman naurettavista asioista, joita ei ole lainkaan jos lapsia on vain yksi. Yleensäkin lapset ovat rauhallisempia yksin kuin sisaruksen seurassa, ainakin meillä tuntuu että tuo erittäin kovaääninen, aktiivinen ja intensiivisesti iholla oleva kuopuskin on heti rauhallisempi, kun sisarus ja toinen vanhempi lähtevät jonnekin ja jäädään kahdestaan. Eikä nuo juuri yksinään hölmöile, mutta kahdestaan keksitään vaikka mitä päähänpistoja. (Ja tietysti myös sitten ne parhaat leikit)